Europarlamentti nimesi tällä viikolla valiokuntien puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia. Järjestelmä on paikkajaossa sellainen, että ensin ryhmille lasketaan niiden koon perusteella niille kuuluva osuus johtopaikoista. Sen jälkeen ryhmät itse valitsevat, keitä asettavat puheenjohtajiksi ja varapuheenjohtajiksi.

Tämä ensimmäinen vaihe suoritettiin jo viime viikolla ja tällä viikolla sitten kokoonnuttiin valmiiden ehdotusten kanssa eri valiokunnissa. Perinteisen herrasmiessopimuksen mukaan ryhmien kokoon perustuvaa jakojärjestelmää ei horjuteta ja jokainen ryhmä saa jotakin. Lisäksi tapana on ollut, etteivät ryhmät puutu toistensa nimityksiin, eli minkä henkilön kukin ryhmä haluaa omalle paikalleen laittaa.

”Kiertäessään demokraattisia pelisääntöjä he häpäisevät parlamentin tavalla, joka tahraa pysyvästi EU:n maineen.”

Valiokuntakokousten piti siis tällä viikolla olla rutiinia ja antaa siunaus edellisellä viikolla pohdituille ehdokkaille, mutta toisin kävi. EU-kriittinen EFDD-ryhmä, johon perussuomalaiset edellisellä kaudella kuului ja joka on lisännyt yhden D:n nimeensä, menetti kaikki kuusi sille kuuluvaa valiokuntien varapuheenjohtajuutta ja yhden puheenjohtajan paikkansa, kun vanhat puolueet ryhtyivät vastoin vakiintunutta käytäntöä täyttämään EFDD:lle osoitettuja paikkoja omilla ehdokkaillaan.

Suurten ryhmien menettely pientä EFDD:tä kohtaan oli niin törkeä, että jopa Vihreät osoittivat tukea EFDD:lle, vaikka poliittisesti edustavat täysin päinvastaista linjaa. Myös perussuomalaisten nykyiselle ECR-ryhmälle järjestettiin demareiden johdolla ikävä yllätys, kun talousvaliokunnassa halusimme täyttää varapuheenjohtajan paikan Bernd Luckella, eli Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) kärkihahmolla. Eurokriittinen ehdokas oli taas liikaa sosiaalidemokraateille, joiden johdolla hänen varapuheenjohtajuutensa torjuttiin salaisessa äänestyksessä.

Pelin henki on selvä. Kansanvaalien EU-kriittinen tulos oli kelvoton, joten se täytyy kiertää. Euroopan parlamentin yhdenkään valiokunnan puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla ei saa olla vääriä ajatuksia EU:sta tai eurosta, ei varsinkaan liian kriittisiä.

Europarlamentin suurissa, federalistissa ryhmissä ei kerta kaikkiaan hyväksytä, että demokratiassa voi tulla tuloksia, joita itse ei toivottu. Yhteisiä pelisääntöjä rikkomalla ollaan silmää räpäyttämättä valmiita juonittelemaan takaisin se, mikä kansanvaalissa menetettiin. Vanhat puolueet haluavat päättää kuka on kelvollinen vastuutehtäviin europarlamentissa kansan antamista äänistä riippumatta.

EU:ssa on toki täysin normaalia ajaa federalistista visiota kansanvallan ohi, kuten esimerkiksi EU:n perustuslakia runnottaessa nähtiin. Mutta sitä federalistit eivät tunnu ymmärtävän, että kiertäessään demokraattisia pelisääntöjä he häpäisevät parlamentin tavalla, joka tahraa pysyvästi EU:n maineen.

Joka kerta kun jäsenmaihin lähtee kansalaisille viesti, että teidän äänenne on jälleen tehty tyhjäksi, on EU:n asema entistä heikompi. Tätä viestiä federalistit lähettävät parhaansa mukaan vuodesta toiseen: meidän tahtomme on laki, sinun äänesi muodollisuus.

Ja tätä tehdessään he luulevat vahvistavansa asemaansa, mutta todellisuudessa he kaivavat unelmiensa ja koko EU:n hautaa.