Hallituksen liitoksia natisuttanut kysymys sote-palveluiden järjestämisestä saatiin vihdoinkin päätökseen tänään, kun parlamentaarinen työryhmä sopi järjestämislain keskeisestä sisällöstä.
Hallitus antaa asiasta lakiesityksen eduskunnalle 4.12. Samalla julkaistaan arviot siitä, miten malli vaikuttaa eri kuntiin.
Erikoista työryhmän toiminnassa oli se, etteivät sen jäsenet ole itsekään nähneet laskelmia kuntakohtaisista vaikutuksista. Tällä pyrittiin siihen, ettei kukaan vetäisi kotiinpäin mallia valmisteltaessa.
200 alueesta 19 alueeseen
Uudistus johtuu siitä, että nykyinen monimutkainen ja sekava järjestelmä tuottaa erilaatuisia palveluita eri puolilla maata. Myös sen kustannukset uhkaavat karata käsistä. Peruspalveluiden tuotanto jakautuu yli 200 kunnalle ja kuntayhtymälle.
Uusi malli yhdistää peruspalvelut, vaativan sosiaalitoimen ja erikoisterveydenhoidon yhdeksi kokonaisuudeksi. Järjestämisvastuu annetaan viidelle sosiaali- ja terveysalueelle. Palveluiden tuottamisvastuu annetaan tuottaja-alueelle, joita on korkeintaan 19. Ne voivat perustua joko kuntayhtymiin, tai jos kunnat niin haluavat, vastuukuntaan. Vastuukuntamalli pitäisi kuitenkin alueiden määrän samana eli korkeintaan yhdeksänätoista.
Sote-alueet vastaavat alueellisesti nykyisiä erityisvastuualueita, jotka vastaavat erikoisterveydenhuollosta. Tuottaja-alueet vastaavat alueiltaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä, jotka vastaavat erikoisterveydenhuollosta. Niitä on nyt 20. Ne lakkautetaan ja niiden tehtävät siirtyvät uusille tuottaja-alueille.
Kaikki palvelut
samalta alueelta
Tuottamisvastuussa olevat alueet tuottavat kaikki sote-palvelut, joita alueella tarvitaan. Palveluita tuottavat kunnat itse, tarvittaessa yksityisten tuottajien tai yhdistysten kautta.
Sote-työryhmässä perussuomalaisia edusti 2. varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä. Hänen mukaansa perussuomalaisten tavoitteet ovat toteutuneet hyvin myös uudessa mallissa, vaikka se poikkeaa hieman puolueen omasta alkuperäisestä piirikuntamallista.
Integraatio tärkeää
Tärkeä periaate on palveluiden integraatio eli yhtenäiset hoitoalueet ja hoitoketjut. Asiakasta ei enää pompotella luukulta toiselle. Samalla turvataan lähipalvelut, mikä oli puolueen keskeinen tavoite.
Mutta eikö palveluita pitänyt myös tehostaa? Eikö niitä karsita silloin samalla?
– Ei, se on eri asia. Palvelurakenne muuttuu, mutta lähipalvelut pysyvät, Mäntylä vakuuttaa.
Säästöä syntyy muun muassa työnjaon kautta: tuottaja-alueilla voidaan miettiä yhteistyössä, mihin tehtäviin mikäkin sairaala erikoistuu niin, etteivät kaikki tuota yhtä paljon samoja palveluita, mikä luo päällekkäisyyksiä ja tuhlaa varoja.
Mutta eikö tähän ole pyritty jo ennenkin sekä sairaanhoitopiirien sisällä että niiden välillä? Kuinka onnistuttaisiin nyt paremmin?
– Se perustuu uudenlaiseen tehtävänantoon. Sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja sote-alue valvoo, että tuottaja-alue pystyy hoitamaan kaikki tarvittavat tehtävät – ja että se hoitaa ne järkevällä tavalla. Samalla karsitaan turhaa byrokratiaa, Mäntylä selventää.
Yksityisen sektorin
liiallisuus piti estää
Kokoomus vaati sote-ryhmässä entistä suurempia toimintamahdollisuuksia yksityiselle sektorille. Puolue moitti tuottaja-alueita himmeleiksi. Vihjattiinpa jopa, että koko sote-hanke joutaisi heittää seuraavalle hallitukselle.
Juuri tässä perussuomalaiset onnistuivat: Mäntylän mielestä tuottaja-alueet tarvittiin juuri siksi, että ne estävät suurten sote-alueita muuttumista kansainvälisten lääkärifirmojen temmellyskentäksi.
– Kannatamme myös yksityisten yritysten ja järjestöjen mukanaoloa terveydenhuollossa. Mutta haluamme turvata myös pienten ja keskisuurten yritysten aseman kilpailussa suuria yrityksiä vastaan. Pienemmät tuottaja-alueet voivat järjestää tilaukset ja kilpailutukset niin, että nekin voivat menestyä kilpailussa, Mäntylä kertoo.
Asiaan liittyvästä väännöstä hän toteaa vain:
– Olemme päässeet kokoomuksenkin kanssa sopimukseen, eivätkä hampaistakaan paikat irronneet, Mäntylä myhäilee.
Kuluja tasataan
Sote-alueet tulevat voimaan vuoden 2016 alussa. Toiminta siirtyy tuottaja-alueille vuonna 2017. Muutoksesta aiheutuvia kustannuksia tasataan niin, ettei yksittäisille kunnille tulisi kohtuuttomia kustannuksia. Nyt näyttää siltä, että noin puolet kunnista voittaa, puolet häviää.
Muutoksia tasataan vuosina 2017-20 niin, että jos muutos on alle 50 euroa asukasta kohden, sitä ei tasata. Rahoitus muuttuu enimmäkseen alle 200 euroa asukasta kohti. Jos muutos on yli 400 euroa asukasta kohti, tasaus jatkuu vuoden 2020 jälkeenkin.
Ulkoistaneiden kuntien
asemaa mietitään yhä
Suomessa on kymmenkunta kuntaa, jotka ovat ulkoistaneet palvelunsa yksityisille yrityksille, koska ne olivat vapaina Paras-hankkeen velvoituksista. Mäntylä arvioi, että niiden kanssa voi tulla vaikeuksia, koska yksityiset sopimukset perustuvat erilaiseen juridiikkaan. Hänen mukaansa osa kunnista on joutunut perääntymään sopimuksista, kun ne ovatkin olleet otaksuttua kalliimpia.
– Me varoitimme kuntia, että älkää ulkoistako, kun tällainen uudistus on tulossa. Kuinka sopimukset reagoivat siihen, että lainsäädäntö muuttuu? Mäntylä kysyy.
Laki tulee voimaan jo vuodenvaihteen jälkeen. Työryhmä jatkaa asian seuraamista. Tärkeää on, että tuottaja-alueet toteuttavat aiotut muutokset.
Rahoitus päätetään ja sitä seurataan myöhemmin. Keväällä valmistuu työryhmän mietintö, joka pyrkii lakkauttamaan rahoituksen monikanavaisuuden. Tämä tarkoittaa Suomen erikoisuutta, että täällä on julkisen terveydenhuollon lisäksi työterveyshuolto ja ylioppilaiden terveyshuolto, joita pidetään yleisesti julkista parempina. Muutoksilla pyritään parantamaan julkisen terveydenhuollon tilannetta.
Perustuslakivaliokunta arvioi ratkaisun perustuslainmukaisuutta. Työryhmä on huomioinut kuntien itsehallinnon, mutta painottanut asioita sitä kautta, että asukkailla on perustuslain mukainen oikeus saada tasa-arvoiset terveyspalvelut.
VELI-PEKKA LESKELÄ