Ennen vanhaan ihmiset äänestivät äidinkielensä, poliittisen ideologiansa ja yhteiskuntaluokkansa mukaan. Nyt äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavat myös miesten ja naisten toisistaan eriytyneet arvot.
SDP:n toukokuussa valittu puheenjohtaja Antti Rinne julistautui puheenjohtajavaalin alla “äijäfeministiksi” Helsingin Sanomien haastattelussa. Moni Rinnettä kannattanut demari varmaankin toivoi, että äijäfeministi puheenjohtajana toisi takaisin perussuomalaisten kannattajiksi siirtyneitä demareita – Urpilaisen linjoilla olleita naiskannattajia menettämättä.
Rinne valittiin puheenjohtajaksi 9. toukokuuta. Sdp:n kannatus oli Taloustutkimuksella alkuvuoden haarukassa 15,5-15,8 prosenttia. Toukokuun mittauksessa kannatus oli laskenut 15,0 prosenttiin, kesäkuussa 14,8 prosenttiin – heinäkuussa tuli historiallinen pohjanoteeraus 13,8.
Lukujen valossa näyttää siltä, että äijäfeministi Rinne ei ainakaan alkuun onnistunut tuomaan duunarimiehiä takaisin demarien kannattajiksi, mutta sai kuitenkin karkotettua osan naisista kokoomukseen. Elokuussa kannatus elpyi 15,8 prosenttiin, kun naisia palasi Sdp:n kannattajiksi.
Perussuomalaiset ja vihreät
Mutta miksi sukupuolella ylipäätään on väliä? Ennen vanhaan ihmiset äänestivät äidinkielensä, poliittisen ideologiansa ja ennen kaikkea yhteiskuntaluokkansa mukaan. Vasemmisto kyseenalaisti perinteiset sukupuoliroolit 1960-luvulta alkaen, mutta tasa-arvokysymyksen kohdalla jakolinja meni “edistyksellisten” ja “taantumuksellisten”, ei miesten ja naisten välillä.
Puoluekannatus ei yleisen käsityksen mukaan ollut vielä 1970-luvulla kovin sukupuolittunutta. Sitä on tosin vaikea todistaa, koska tutkimuslaitoksilla ei ollut ennen vanhaan tapana yhdistellä puolueiden kannatustietoihin taustamuuttujia, kuten sukupuoli tai ikä.
– Tarkkaa tietoa asiasta on vaikea löytää. Mutta ilman laajaa datan seurantaakin voi varsin turvallisesti sanoa, että kyllä politiikka ja puolueiden kannatus ovat sukupuolittuneet. Eihän ennen ollut mitään perussuomalaisia eikä edes vihreitä, sanoo tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta.
– Nehän ovat sukupuolittuneita puolueita, ja myös kristillisdemokraateissa on vihreiden tapaan kaksi kolmasosaa naisia. Muissa puolueissa miehet ja naiset ovat aika lailla tasoissa.
Tasa-arvo eriytti arvoja
Rahkosen mukaan vihreä liike oli aikanaan vastaisku yhteiskunnan koville, maskuliinisille ja materialistisille arvoille.
– Sukupolvi myöhemmin perussuomalaisista tuli vastaiskun vastaisku, eli vastalause yhteiskunnan feminisoitumiselle ja maskuliinisten, materialististen arvojen heikkenemiselle. Siinä on jo todisteita politiikan sukupuolittuneisuudesta.
Aiemminhan julkinen elämä oli Rahkosen mukaan voittopuolisesti miesten aluetta. Naisten tulo politiikkaan viime vuosikymmenien aikana on muuttanut agendaa niin, että on yhä enemmän leimallisesti miesten aiheita ja naisten aiheita.
Jo puoli vuosisataa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuoliroolien heikentämistä on pidetty Suomessa hyvinä arvoina. Tasa-arvosta huolimatta – vai ehkä juuri sen takia – miesten ja naisten arvot ovat eriytyneet. Erot heijastuvat paitsi politiikkaan, myös ihmissuhteisiin.
Miehet asiakeskeisempiä
Miehet ovat arvoiltaan yleisesti ottaen materialistisempia ja perinteikkäämpiä kuin naiset, Rahkonen kertoo. Mies asuu maalla ja puuhailee autotallissaan, nainen asuu kaupungissa ja shoppailee sekä jakaa asioita somessa.
– Tämä aiheuttaa epäsuhdan ja vaikeuttaa ihmisten pariutumista Suomessa, Rahkonen huomauttaa.
Taloustutkimuksen Valuegraphics-arvotutkimuksen mukaan miesten suurin arvoluokka on asiakeskeiset. Naisten suurin arvoluokka on puolestaan elämykselliset.
– Sukupuolia erottavat eniten toisistaan sellaiset kysymykset, jotka asettuvat materialismi-humanismi-ulottuvuudelle, Rahkonen sanoo.
– Vielä nykyäänkin mies tuppaa olemaan enemmän se, joka kyselee kulujen perään ja miettii, kuka tämän lystin maksaa. Naisilla puolestaan korostuu enemmän kuin miehillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden vaatimus sekä universalismi.
Naiset suvaitsevampia
Miesten ja naisten poliittisten mielipiteiden eroista on lukuisia esimerkkejä Taloustutkimuksen kyselyissä.
Avioliittolain avaamista samaa sukupuolta oleville kannattaa naisista 68 ja miehistä 62 prosenttia. Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta kannattaa naisista 63 prosenttia, miehistä vain niukka enemmistö eli 51 prosenttia.
Perintöveron poistoa kannattaa miehistä 40, naisista 28 prosenttia. Naisista 78 prosenttia katsoo, että hallituksen on otettava ilmastotieteen vaatimukset paremmin huomioon ja toimittava nykyistä voimakkaammin ilmastonmuutoksen torjumiseksi; miehistä tätä mieltä on 55 prosenttia.
Tämän vuoden maaliskuussa naisista kannatti Natoon liittymistä 18, miehistä 26 prosenttia.
Ydinvoimakysymyksessä sukupuolierot ovat erityisen suuret. Helmikuussa 2010 ydinvoiman lisärakentamista rakenteilla olevan viidennen reaktorin jälkeen kannatti miehistä enemmistö, 51 prosenttia, naisista vain 31 prosenttia.
Eroja on myös suhtautumisessa lasten ruumiilliseen kurittamiseen. Naisista 67 prosenttia ei hyväksy lasten ruumiillista kurittamista missään tilanteessa, kun miehistä ehdottoman nollatoleranssin kannalla on 45 prosenttia.
Kakuntekijää kiinnostaa maksaja
Maahanmuuttopolitiikassa erot eivät ole ihan niin suuria kuin monen mielikuvissa. Miehistä 55 prosenttia piti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa hieman tai aivan liian löyhänä, naisista 47 prosenttia.
Politiikan sukupuolittuneisuus ei Rahkosen mukaan enää juurikaan tarkoita sitä, että naiset olisivat vaatimassa itselleen muodollisia oikeuksia – nehän ovat jo lähes kokonaan toteutuneet – vaan lähinnä sitä, että politiikan areenalla on naisille ominaisia moderneja, humanistisia teemoja entistä enemmän.
– Miehet, etenkin perussuomalaiset, puolestaan pitävät vielä kakuntekijän näkökulmaa esillä ja kysyvät aina sen oikeutetun kysymyksen: kuka maksaa?
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.
MARKO HAMILO