Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau arvioi euroalueen olevan nyt vielä suuremmissa vaikeuksissa kuin kesällä 2012, jolloin euroalueen repeämispelot olivat markkinoilla suurimmillaan. Markkinat ovat rauhoittuneet tuntuvasti, mutta nyt euroa uhkaa vielä suurempi vaara: kansalaisten mitta on tulossa täyteen.

Münchau perustelee näkemystään sillä, että vuonna 2012 laadittiin ruusuntuoksuiset talousennusteet. Kansalaisille käänne parempaan on jäänyt kuitenkin suurelta osin näkemättä. Tiedossa on lisää vyönkiristystä, sekä laimeaa tai olematonta talouskasvua vielä vuosiksi eteenpäin.

Eurokriitikot valtaavat paalupaikat

Tämä on näkynyt eurokriittisten tai -vastaisten puolueiden huimana nousuna. Ranskan Front Nationale näpäytti vanhoja konsensushymistelijöitä voittamalla eurovaalit, ja puolue on jatkanut mielipidemittausten kärjessä. Italiassa Beppe Grillon löyhällä organisaatiolla kasaama puolue marssitti runsaasti kansanedustajia maansa parlamenttiin. Molemmat puolueet haluaisivat lakkauttaa eurojäsenyyden.

Kreikassa vaalit olivat niin aikaisessa vaiheessa, että Brysselin pelot eivät ehtineet toteutua. Uusi Demokratia -puolue voitti täpärästi vaalit ja sai muodostettua langanlaihaksi kuihtuneen enemmistöhallituksen. Sittemmin vasemmistolainen Syriza on kiilannut mielipidemittausten kärkeen. Syrizan tavoitteena on kumota talouden vyönkiristely ja leikkauttaa maan velkataakkaa tuntuvasti. Jälkimmäisen toteutuessa muut euromaat saisivat tyytyä alaskirjaamaan luottotappioita kymmenien miljardien edestä.

Espanjassa vain 10 kuukauden ikäinen vasemmistolainen Podemos-puolue (”me voimme”) on myös kiilannut paalupaikalle ohi Brysselin toivepuolueiden. Syrizan tavoin Podemos ei ole sinällään eurovastainen. Heidän polittisten tavotteiden osalta on kuitenkin sanottava, etteivät maat voisi yksinkertaisesti jatkaa yhteisvaluutan paaluttamassa karsinassa.

New York Times arveleekin Espanjan tulevien vaalien olevan hyvin vaikeat. Podemoksen nousun myötä maahan ei saada enemmistöhallitusta, joka kykenisi pitämään tilanteen hallinnassa. Vanhojen ”arkkivihollisten” on lyöttäydyttävä yhteen aivan kuten Italiassa ja Kreikassa. Tämä saattaisi kuitenkin vain kasvattaa Podemoksen suosiota – aivan samalla kaavalla kuin Kreikassa on käynyt Syrizan kohdalla.

Henri Myllyniemi