Rauhattomuutta, hälinää, heittelyä, supinaa ja tekstailua. Tulkutusta ja haistattelua. Sekö on suomalaisen koulun kuva? Niin kuuluu osittain olevan. Helsingin Alppilan koulun tapaus on vain jäävuoren huippu, joka nosti kouluongelman kansan huulille.
Helsingin Alppilan koulun opettajan Antti Korhosen määräaikainen työsuhde purettiin huhtikuun alussa maaliskuun lopussa sattuneiden tapausten pohjalta. Julkisuuteen toimitettiin video, jossa oppilas puhui ensin opettajalle loukkaavasti ja kovaan ääneen. Sitten opettaja työnsi oppilaan ruokalan ovesta ulos.
Koulu reagoi erikoisen nopeasti. Se antoi tutkinnan poliisille, mutta purki työsuhteen jo kaksi päivää ennen kuin poliisi ehti kuulla Korhosta. Eikä päätös muuttunut, vaikka poliisi totesi, ettei se epäile Korhosta rikoksesta. Päinvastoin oppilaitos totesi, että asia käsitellään mielellään oikeudessa. Korhosen mukaan sinne mennään tarvittaessa, koska häntä koskeva vääryys pitää korjata.
Mitä koululle pitäisi tehdä?
Suomi komeilee Pisa-tutkimusten kärkisijoilla, mutta toiset tutkimukset kertovat oppilaiden voivan koulussa pahoin. Yksi syy on koulujen jatkuva rauhattomuus – ja tätä käsitystä Alppilan tapaus vahvistaa. Onko tilanne todella näin paha?
– Tällainen on hyvin yleistä. Pääkaupunkiseudulla raportoidaan vuosittain 400 vastaavaa tapausta, eikä läheskään kaikkia raportoida: yleensä asiat hoidetaan koulun sisällä. Tämä tapaus vain lisää tätä trendiä, sillä kuka uskaltaa enää puuttua oppilaiden vääriin tekemisiin, kun opettaja on saanut sen takia potkut? Oppilaat käyttävät tilannetta hyväkseen, Antti Korhonen kertoo Perussuomalaiselle.
Ongelma on iso:: pieni häiritsevä joukko vie aikaa oppilailta ja opettajalta niin, ettei hän ehdi opettaa. Ongelma ulottuu alakoulusta keskiasteelle ja korostuu yläasteen luokilla.
– Trendi kasvaa. Opettajilta vietiin valtuudet puuttua oppilaiden häiriökäyttäytymiseen ja tulos näkyy nyt. Häiriköiden edessä on nostettu kädet pystyyn, Korhonen tietää.
Korhosen mukaan häirikkölapsilla on usein häirikkövanhemmat, joiden vuoksi hyssytellään, ettei ongelmaa ole – vaikka niitä on ja paljon.
– Häirikkövanhemmat eivät usko omien lastensa syyllistyvän pahuuksiin, mutta he puolustavat lapsiaan kiivaasti opettajien väitettyä mielivaltaa vastaan. Häiriökäyttäytymistä sinänsä esiintyy kaikissa säädyissä.
– Kolmen päivän erottaminen olisi hyvä. Kannatan myös ehdotettua oikeutta kännyköiden ottamiseen ja laukkujen tutkimiseen, onko siellä häiritseviä tai vaarallisia laitteita tai aineita. Kannatan myös vanhempien vastuuta noutaa oppilaansa koulusta, jos oppilas on poistettu luokasta. Ei tilanne pääty, jos oppilas jää käytäviin maleksimaan, Korhonen muistuttaa.
Kasvatusvastuu kotona ja koulussa
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kehottaa palaamaan uudelleen kasvattajien vastuuseen.
– Lapsilla on oikeus tulla kasvatetuiksi hyvin. Lapsuuteen ja nuoruuteen liittyy rajojen kokeilu – mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta aikuisten tehtävä, oikeus ja velvollisuus on kasvattaa lapsia, Luukkainen linjaa.
Kasvatus kuuluu aina ensisijaisesti kodeille. Mutta itsekeskeisyys ja aikuisuuden laistaminen yleistyvät, jolloin kasvattaminen jää puolitiehen. Tämä antaa töitä kouluille, jotka tarvitsevat työkaluja.
– Opetusministeri Jukka Gustafsson tuo eduskuntaan hallituksen esityksen, joka nostaa työrauhan etusijalle. Se on hyvä lähtökohta, Luukkainen kiittää.
OAJ ei puolla väkivaltaa
OAJ ei puolusta väkivaltaa oppilaiden, vanhempien eikä opettajien tekemänä, eikä se hae opettajille uusia fyysisen kurittamisen keinoja. Kukaanhan ei tiedä, millaista keinoa missäkin tilanteessa tarkalleen pitäisi käyttää, Luukkainen toteaa.
– Mutta työrauha pitää palauttaa. Se tarkoittaa, että opettajalla ja muulla aikuisella on auktoriteetti. Se vaatii säädösmuutoksia. Kirjataan lakiin yksiselitteisesti, että kiusaaminen ja häiritseminen on kielletty. Piste. Ja että se koskee kaikkia tilanteita ja kaikkia koulussa työskenteleviä lapsia ja aikuisia. Se koskee niin fyysistä, henkistä kuin netissäkin tapahtuvaa kiusaamista, joka on nyt yleistynyt. Lapsille pitää täsmentää tämä, ettei kiusata saa, Luukkainen alleviivaa.
– Sitten pitää täsmentää ja kirkastaa opettajille, mitkä ovat heidän oikeutensa. Korhosen tapauksen jälkeen on hirmuinen hämmennys, mitä opettaja saa tehdä ja mitä ei, niin työyhteisössä kuin oppilaiden ja vanhempienkin keskuudessa. Kiusaamisen kieltäminen auttaa täsmentämistä.
Perusteettomat potkut
Luukkainen ihmettelee myös, miksi opetusvirasto toi 16.4. julki tiedotteen, jossa se perusteli Korhosen potkuja niin, että Korhonen näyttäisi syylliseltä.
– Ihmettelen, mikä motivaatio opetusvirastolla tähän oli. Meidän tietomme mukaan asiassa ei ole tapahtunut mitään, mikä perustelisi potkut, Luukkainen toteaa.
Hän ihmettelee myös, miksi kaupunki haluaa viedä potkut oikeuteen. Sivistystoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen mukaan tapaus vaatisi oikeudellisen ratkaisun, jossa arvioitaisiin, mikä on perusopetuslain 36 pykälän venyvyys. Asia arvioitaisiin kokonaisuudessaan (HS 14.4.).
Opettajalla on 36 pykälän mukaan oikeus käyttää välttämättömiä voimakeinoja oppilaan poistamiseksi luokasta tai opetustilasta, jos tämä tekee vastarintaa. Myös Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto näkisi, että irtisanomisen laillisuus arvioitaisiin mieluummin oikeudessa kuin lautakunnassa.
Opettaja ei saa olla sylkykuppi
Luukkainen sanoo OAJ:n toivovan, että Helsingin opetuslautakunta peruisi potkut toukokuun 7. päivän kokouksessaan. Jos näin ei tapahdu, liitto vie tapauksen oikeuteen, kuten Helsingin opetusvirastokin on jo sanonut mielellään tekevänsä.
Korhonen ihmettelee, kuinka näin pääsi tapahtumaan. Liittokaan ei pitänyt potkuja todennäköisinä.
– Potkut olivat hysteerinen ylireagointi ja oikeusmurha. Lisäksi opetusvirasto julkaisi asioista yksipuolista väärää tietoa, joka perustui vain vastapuolen ja rehtorin kuulemiseen, Korhonen ja Luukkainen hämmästelevät ja ihmettelevät myös opetusviraston motiiveja. Korhonen korostaa samalla, ettei hänellä ole puoluekantaa eikä mitään jäsenkirjaa.
– Eduskunnalla on nyt valtavan hyvä hetki käsitellä uutta lakia. Nyt ratkaistaan, saako Suomessa kasvattaa lapsia – ja mitä se tarkoittaa. Pelisäännöt pitää kirkastaa, Luukkainen kannustaa.
Hänen mukaansa syrjäytyneen häirikön oikeuksista, joita pitääkin auttaa, on puhuttu paljon, mutta liian vähälle huomiolle on jäänyt muiden oppilaiden oikeus saada opetusta ja työrauhaa – samoin kuin opettajien työsuojelu. Opettajan ammatti ei saa olla kuin sylkykuppi, Luukkainen tiivistää.
MITÄ KOULUSSA OIKEIN TAPAHTUI?
Opetusviraston selvityksessä pidettiin raskauttavana, että opettaja menetti malttinsa ja työnsi oppilaan portaikkoon päin.
Korhonen kertoo, että tilanne alkoi toisin kuin opetusvirasto kertoo. Kun hän käski hupparin pois oppilaan päästä, tämä lähti syönnin jo päättäneenä ruokalasta ulos, eikä siinä ollut mitään riitaa. Toinen oppilas oli silloin toisessa ruokalassa. Kun opettaja meni sinne, toinen oppilas rupesi huutelemaan, ”nyt se hermostuu, nyt se hermostuu”. Opettaja poistui paikalta. Kun hän valvoi ruokailuvälineiden palautusta, oppilas tuli sinne ja alkoi soittamaan suutaan.
– Ei siinä puhuttu mistään anteeksi pyytämisestä, vaan hän rupesi suoraan sättimään minua. En edes tuntenut poikaa millään tavoin, en ollut ikinä opettanut häntä. Hän jatkoi huutamistaan ja haukkui muun muassa ”läskiksi”, Korhonen kertaa.
Opettaja käski viidesti oppilasta poistumaan. Hän ei lähtenyt. Opettaja otti askeleen kohti, että hän poistuisi, oppilas otti uhmakkaan vasta-askeleen, ettei lähde. Opettaja otti vasemmalla kädellä hihasta kiinni, oikeassa olivat avaimet ja kännykkä, ja sai saatettua oppilaan ovelle. Repimättä rinnuksista tai kaulahuivista.
Oppilas pani täysillä hanttiin ja muuttui uhittelijasta uhriksi. Opettaja päästi hänet irti saadakseen hänet puhumalla ulos. Oppilas takertui seiniin kiinni ja jatkoi huutamistaan. Paikalle tuli hänen entinen oppilaansa, joka yritti ohjata häntä pois ja kysyi myös, soitetaanko poliisille. Opettaja sanoi rauhallisesti kolme kertaa ja toinen opettaja kahdesti, että lähde ulos.
– Kun oppilaan käsi herpaantui oven karmista – opettaja ei niitä repinyt, ettei oppilas loukkaantuisi, lähdin työntämään häntä ulos ja hän pani hanttiin. Siksi työnsin häntä kahdesti tai kolmesti, että hän meni ulos. Hän ei kaatunut, ylös vievät portaat ovat kolmen metrin päässä sivulla. Hän nousi sinne jatkaen huuteluaan ja lähti rehtorin luo ja soitti äidilleen, Korhonen kertoo.
– Korostan, etten menettänyt malttiani enkä aiheuttanut vaaraa missään vaiheessa enkä loukannut oppilasta perusopetuslain 36 pykälän vastaisesti. Söin sen jälkeen ja kirjoitin oppilaalle kaksi tuntia jälki-istuntoa. Sitten tuli rehtori luokkani ovelle ja kuuleminen kesti kaksi minuuttia keskeytyksineen.
Opetusviraston selvitys perustui rehtorin raporttiin, joka perustui oppilaan kertomukseen, joka on julkaistu totuutena.
– Opetusviraston selvitys on tarkoitushakuinen ja asiavirheitä täynnä oleva satu, jolla ei ole mitään juridista merkitystä. Jos oikeuteen mennään, siellä luetaan poliisin kuulustelupöytäkirjaa, Korhonen arvioi.
VELI-PEKKA LESKELÄ